Ollut raskas matka tämä vieroitus kun tekee avioeroa (3v tytär), isoa
työprojektia ja organisaatiomutoksia töissä, toipuu masennuksesta,
yrittää rakentaa omaa elämään ja perusturvallisuutta jne.
Ja nyt alkaa tuntua jossain se kaikki jopa epäinhimillisyyksiiin menevä
venyminen. Ihminen venyy paljon mutta ei mihin tahansa. Koen syvää
uupumista enemmän kuin masennusta. Uupumus joka saa kropan painamaan 3
tonnia ja sitä kautta mieli alkaa uupua. Hyvä esimerkki kun kävin viime
lauantaina kävelyllä tunsin sen kaiken uupumuksen ja nimenomaan
kropassa. Tuntui etten jaksa edes takaisin kotiin. Kun pääsin niin oli
kuin olisin juossut maratoonin. Tottakai olen fyysisesti aika paljon
ollut tekemättä mitään ja se tuntuu mutta uupumus tuntuu mielestäni
erilaiselta. Se tuntuu niin kokonaisvaltaisesti.
Tarvitsen lepoa siis ihan fyysisesti ja myös henkisesti. Ja se mistä
voin aloittaa niin itse armahtaa itseäni vähän. Vaadin itseltäni koko
ajan epäinhimillisiä venymisiä. Kun uupuminen alkaa hiipiä puseroon
vaatii tekoja lisää. Joten aika helppoa päätellä että siinä uupuu.
Yritän saada iltaisin levättyä ja yritän opetella antamaan itselleni
"oikeutuksen" tähän vetämättämyyteen. Sillä olen sen ansainnut.
tiistai, 26. syyskuu 2006
Kommentit