Viime yö meni vähän katkonaisesti. Ja aamulla alkoi tuntua vieroitusoireet sellaisina pieninä ja varsin harmittomina "sähköiskun" omaisia tuntemuksia ajoittain. Niitä tulee varsin harvoin ja sellaisia ohikiitäviä tuntemuksia.

Tänään on siis taas lääke päivä ja olo oikeastaa aika hyvä. Ja osittain hyvä, että just tänään taas lääkepäivä kun alkoi tulla vieroitusoireita, tosin kyllähän tollaisten kanssa olisi elänyt. Mutta ehkä tämä kiireetön tapa on oikea lähestyminen. Jos kerrankin olis kärsimätön ja etenis kehon ja mielen ehdoilla. Sillä on varsin helppo ymmärtää niiden kehittäneen jonkinlaisen riippuvuussuhteen lääkkeisiin ja vaikutusaikana tottuneet päivittäiseen annokseensa ja irtiotto liian nopeasti kuormittaa molempia.

Homma eteneee omasta mielestä hyvin juuri nyt. Tuntuis olevan energiaa ja kiinnostusta taas asioihin, joka tietysti enemmänkin muun toipumisen ansiota kuin lääkkeistä luopumisen riemua. Mutta kyllähän sitä haluaa kokeilla omien siipiensä kestoa ja nyt kokee olevansa siihen valmis. Siis valmis uuteen vaiheeseen toipumisessa.

"Ajatella minä melkein luovutin" (Asfaltin pinta / Egotrippi)