Jiihaa! Pakko antaa itselleen iso taputus selkään. 4 viikkoa mennyt tänään täysin ilman Efexoria. Nämä 4 viikkoa olleet varsin erilaisia viikkoja.

2 viimeistä viikkoa on ollut todella vaikeita. Fyysiset oireet on olleet tosi pinnassa. Huimausta, pahoinvointia jne.Ja mitä ikävintä henkiset oireet voimistuneet selkeästi myös. Levottomuutta, ahdistuneisuutta, pelkotiloja ja muuta pikkukivaa, jokaa saa ihmisen kiemurtelemaan koska niin epämielyttävä olo.

Mutta vaikka olen kokenut helvetillisiä oloja esim tällä viikolla. Niin aina sieltä on noustu takaisin ylös. Ahdistukset tuntuisivat olevan suurelta jännittyneisyyttä ja pelkoja. Ja niiden läpikäyminen ja läpieläminen on tärkeä pohja jatkoa ajatellen. En katkea vaikka tunnen äärimmäistä tuskaa.

Mielestäni en ole vetänyt itseäni liian piippuun tämän lopettamisen aikana, vaikka on luovuttaminen käynyt mielessä aika monta kertaa. Ehkä syy siihen, etten ole luovuttanut on se, että oireet olleet henkisten lisäksi fyysisiäkin. Ja eihän minulle selviä todellinen henkinen tilani ilman sitä, että olen ns. selvillä vesillä fyysisesti. Koska fyysinen oireilu vaikuttanee suoraan myös henkiseen vointiin.

Viime ilta/yö oli upea kokemus. Olin aika kovissa peloissa ja tuskissa kotona kun ystäväni ehdotti baarin menoa. Ideana tuntui hyvältä, koska seinät kaatuivat päälle. Jännitin sitä todella ja näin sen, mitä pelot nostaa esiin minussa. Kauhua. Ja kauhun olen tulkinnut osaksi minua. No otin riskin ja lähdin. Ja ilta meni tosi hyvin, kun sain puhua oloistani. Ja huomasin että jos selviän ihmistungoksesta ja metelistä ilman mitään paniikkikohtauksia eli taidan olla ihan fine. Kun tulin kotiin olo oli tosi hyvä. Ei ahdistuneisuutta tai pelkoja. Sai kai etäisyyttä siihen omaan tilaan ja pelot hävisit osittain. Oli niin rauhallinen olo, että meni aika kauan ennen nukahtamista kun ihmettelin että mitäs tämä nyt on :) Nukahdin vasta 6n aikoihin sikeään uneen ja nyt vähän "pöllähtänyt" olo, mutta jos sitä ei ota huomioon olen kai tosi lähellä vieroittumista ja elämään ilman Efexoria.

Elämä ilman Efexoria ei ole tule olemaan helppo tai tuskatonta. Mutta vieroitusoireiden tuoma sekavuus ja kemikaalin vieroitusoireista tulevat kiemurtelut varmasti asettuu. Se vieroittumisessahan on kyse kokonaisvaltaisesta prosessissa, joka vaatii paljon henkistä kapasiteettia koska kaikki "resetoidaan".

Mut mulle tämä on ollut oikea ratkaisu.