Nyt tulee sunnuntaina 4vkoa täyteen ilman Efexoria. Viimeiset pari viikkoa olleet enemmän tai vähemmän helvettiä. Levoton olo, pelokas olo, pientä paranoiaa kun on niin herkillä.Tuntuu kuin se kaikki paha olo mitä lääkkeet puskuroineet nousee raakana pintaaan. Ja se sattuu ihan saatanasti.

MUTTA ne on tunteita ja oloja joiden kanssa pitää hiljalleen oppia elämään. Onko joku väittänyt että toipuminen olis helppoa ja kivotonta? Jos on niin tais olla väärässä :)

Vaikeaa on. Tosi vaikeaa just nyt. Mut jokin osa minussa aina nostaa mielialan ylös. Vaikka on tosi vaikeita oloja joku aina nostaa mielialaa ja uskoo, että tämä ks. olo on hetkellistä eikä pysyvää. Siinä se suurin ongelma onkin kun kahlaa suossa. Alkaa ajatella että se suo on päättymätön ja se maaperä ei koskaan muuttuisi kiinteämmäksi.

Katellaan ja kärvistellään ;)