Ensimmäinen viikonloppu vietetty tässä lääkeenlopettamis-projektissa.
Oli varsin tapahtuma viikoloppu mm. alkoholia lauantaina jne. ja olo vieläkin sen mukainen. Vähän ahdistelee jne. Mutta selkeästi oloni ja yleinen henkinen kokonaistilani on parantumassa, sen jotenkin tuntee ja huomaa itsestään. Pysyy kasassa ihan erilailla vaikka välillä onkin huonompia oloja. Jotenkin on kai irtautumassa alitajuisesta ajatuksesta, että tilani vain huononesi koko ajan sen sijaan, että kohenisi. Olen rassannut sielua ja itseäni ja tehnyt hartiavoimin töitä itseni kanssa, välillä ollen täysin epävarma hukassa suunnasta, mutta voihan se olla mahdollista, että etenen oikeaan suuntaa. Tai sitten ei :)

Lisäksi huomasin ihmisten olevan tosi jäykkiä tiettyjen asioiden suhteen. Ja se on jotenkin mulle merkki siitä, että ihmiset suojelee omaa pientä maailmaansa ja erilaisuus on tulkittavissa aina huonoksi. Vaikka ei ketään ole loukattu tai oltiu ilkeitä jne.

Life is weird but you´ve got live it anyway :D