Elämä menee eteenpäin ja olot sen mukaan.
Viikonloppu oli aika kaksijakoinen. Oli pitkästä aikaan rauhoittua ja levätä. Olo oli todella väsy ja levon tarve oli aika ilmeinen. Tuli levättyä ja oikeastaan tehtyä asioita jotka tuntuivat hyvältä.

Toissa sunnuntaina soitin koskettimia kun ulkona satoi. Soitin erästä vanhaa kappaletta vuosien takaa ja jotenkin se vaan osui tosi voimakkaasti juuri tähän hetkeen. Se kertoo yksinäisyydestä, vaikeasta lapsuudesta, hukassa olemisesa, surullisuudesta, masennuksen helvetintulista jne jne

Lauantaina sain idean nauhoittaa sen. Ja lähinnä siksi että siinä paljon isoja tunteita masennuksesta, ja samalla kävin niitä itse uudestaan läpi. Ja se oli todella tärkeä asia mulle jotta vain edetä toipumisessani.

En tiedä kiinnostaako toi sen enempää ketään mutta laitan linkin, jos joku samoja juttuja käynyt ihminen saisi isoista tunteista kiinni. Amatöörimäistä keijoiluahan toi mut isoa tunnetta. Ja nimenomaan elämän vaikeaista ja surullisista asioista.

http://maissiansa.com/mo.htm


Palaillaan,