Noniin...Katselin että aika lailla kuukausi kulunut tätä projektia. Ja nyt oikeastaan alkaa tuntumaan että nyt ne "bailut" vasta alkaa :)

Matka on ollut suh vaihteleva. Välillä nukkunut hyvin, välillä en. Olen kokenut aika paljon ahidistuksen tunteita, mutta olen pysynyt tosi rentona ja menneet omalla painollaan pois.

Nyt lääkitykseni on joka 5. päivä. Tämän viikon keskiviikkona tapaan psykiatrini, jossa käydään läpi tilannetta ja miten tämä etenee. Se antaa voiimi että saa jutella ammattilaisen kanssa kun koen meneväni vaikeinta aikaa kohti.

Ja realismia on, että hän neuvoo minua jättämään lääkkeen jo tässä vaiheessa pois, koska esim. kerran viikossa otettuna siinä ei taida olla järkeä. Se, että lopetan näin ylivarovaisesti johtuu vaan tosi vaikeista kokemuksistani aiemmin. Koen itseni aika rohkeaksi ihmiseksi nykyään, mutta toi saa vähän pelkäämään.

Tällä viikolla tulee samalla vuosi täyteen siitä kun olin Jorvin avolla 2 viikkoa. Koen sen aikamoiseksi loma-ajaksi, koska kävin joka päivä punttisalilla ja hoitohenkilökunta oli todella mukavaa jne. Oli upea kokemus. Sitä kiva muistella. Koska siinä kohtaa tiesin, että elämäni ei tule enää koskaan olemaan sama.

Palaillaa,

"So what's so bad about it then? It's actually pretty cool to go through a depression (not that I'd recommend it, you understand), just make sure that you actually get through to the other end. You'll be amazed at the results. Seriously."
Ginger / The Wildhearts