Noniin...Katselin että aika lailla kuukausi kulunut tätä projektia. Ja
nyt oikeastaan alkaa tuntumaan että nyt ne "bailut" vasta alkaa :)
Matka on ollut suh vaihteleva. Välillä nukkunut hyvin, välillä en. Olen
kokenut aika paljon ahidistuksen tunteita, mutta olen pysynyt tosi
rentona ja menneet omalla painollaan pois.
Nyt lääkitykseni on joka 5. päivä. Tämän viikon keskiviikkona tapaan
psykiatrini, jossa käydään läpi tilannetta ja miten tämä etenee. Se
antaa voiimi että saa jutella ammattilaisen kanssa kun koen meneväni
vaikeinta aikaa kohti.
Ja realismia on, että hän neuvoo minua jättämään lääkkeen jo tässä
vaiheessa pois, koska esim. kerran viikossa otettuna siinä ei taida
olla järkeä. Se, että lopetan näin ylivarovaisesti johtuu vaan tosi
vaikeista kokemuksistani aiemmin. Koen itseni aika rohkeaksi ihmiseksi
nykyään, mutta toi saa vähän pelkäämään.
Tällä viikolla tulee samalla vuosi täyteen siitä kun olin Jorvin avolla
2 viikkoa. Koen sen aikamoiseksi loma-ajaksi, koska kävin joka päivä
punttisalilla ja hoitohenkilökunta oli todella mukavaa jne. Oli upea
kokemus. Sitä kiva muistella. Koska siinä kohtaa tiesin, että elämäni
ei tule enää koskaan olemaan sama.
Palaillaa,
"So what's so bad about it then? It's actually pretty cool to go through
a depression (not that I'd recommend it, you understand), just make
sure that you actually get through to the other end. You'll be amazed
at the results. Seriously."
Ginger / The Wildhearts
maanantai, 28. elokuu 2006
Kommentit